Zarkovican kuulumisia 11.1.2018

Yhdistyksellä on nyt neljäs tarhamatka takana ja jokaisella kerralla olemme saaneet oppia, nähdä ja kokea niin paljon uusia asioita, että on vaikeaa päättää mistä kertoisi.

Zarkovica_tam18

Sandran kontti odottaa siirtoa oikealle paikalleen

Yhden asian tiedän ainakin, mistä moni lahjoittanut ja kortensa kekoomme kantanut haluaisi kuulla. Nimittäin konttiasian etenemisestä ja siitä saammekin kertoa hyviä uutisia. Sandran ja koirien lämpöeristetty kotikonttihanke on niin pitkällä, että kontti on saatu ostettua ja toimitettua tarhan välittömään läheisyyteen, missä se odottaa lopullista paikalleen asennusta.

Koiratarhan “keskikäytävä” on päässyt niin huonoon kuntoon, että kuljetusauton oli mahdotonta saada konttia paikalleen. Nyt odotamme sadekauden loppumista ja parempien kelien tullessa käytävää aletaan korjaamaan niin, että kontti saadaan suunnitellulle paikalleen. Nytkään se ei ole kuitenkaan tyhjillään, vaan osa tarhan koirista käyttää sitä jo sateensuojanaan.

Me pääsimme Suomesta matkaan heti joulun jälkeen ja meillä oli viemisinämme myös uusi puhelin Sandran vanhan rämän tilalle. Ko. puhelimella Sandra pystyy saamaan kunnollisia kuvia ja kun kaikki kirjaimet toimivat, on Sandran helpompi pitää yhteyttä ulkomaailmaan ja saada myös tarvittaessa apua koirille.

Toimitimme Suomesta myös villasukkia, lämpökerraston, sadepuvun, kaasukeittimen ja siihen uuden pannun, ruuvinvääntimen sekä suklaata ja kahvia. Toivoisin vain osaavani välittää sen tunteen teille, kun Sandra sai lahjansa. Hänellä ihan oikeasti loksahti suu auki ja kyynelsilmin Sandra kysyi: “Minulleko nämä kaikki? Ihanko-ihanko oikeasti?” Ja heti perään Sandran vielä kyyneleistä kosteat silmät alkoivat säihkyä ja hän kaappasi meidät halaukseensa ja siitä kokeilemaan ruuvinväännintä, ja hetken päästä Sandralla oli jo päällään tuomamme lämmin lakki, huppari ja villasukat.

Zarkovica3_tam18

Sandra Sambrailo

On hyvin vaikea kirjoittaa, koska kyyneleet kohoavat silmiini uudelleen, kun mietin tuota hetkeä, Sandraa ja niitä kaikkia jo lyhyessä ajassa aivan mielettömän rakkaiksi ja tärkeiksi tulleita koiria Zarkovicassa. On vaikea kirjoittaa, koska ei osaa kuvailla sitä kiitollisuutta ja sitä ihan ääretöntä tarvetta, johon nuo monen mielestä hyvinkin vaatimattomat lahjat tulivat Sandralle ja sitä miten onnellinen hän niistä oli.

Vaikkei Zarkovican koirilla ole juuri mitään, heillä on kuitenkin rakkautta ja sen näkee aivan konkreettisesti tällä tarhalla ollessaan. Olemme vuosien varrella auttaneet monilla koiratarhoilla ja vierailleet vielä useammilla. Zarkovica yli kolmensadan koiran laumanaan on kaikkiin muihin tarhoihin verrattuna kuin rauhan tyyssija. Tottakai niin suuressa laumassa tulee kähinöitä ja kahakoita, mutta siellä ei ole koskaan pelottanut, että koirien välille syntyisi verisiä tappeluita, kuten muualla. Ja vaikka osa tarhan koirista on ihmisiin tottumattomia ja arkojakin, ne eivät kavahda ihmisen kättä, kuten niin monessa muussa paikassa. Siitä tietää, että niitä on kohdeltu hyvin, niissä vaatimattomissa oloissakin.

Kroatiaankin on nyt myös saapunut talvi ja olot ylhäällä kukkuloilla ovat välillä aivan kammottavat. Kun syksyllä tuuli niin, että meinasi lähteä lentoon, niin nyt viima repii. Ja, kun syksyllä satoi vettä, niin nyt se sade hakkaa niin, että ihoon sattuu. Keli saattaa muuttua ihan kymmenissä minuuteissa ja me saimme osaksemme sateen lisäksi myös muutaman raekuuron. Rakeet olivat niin isoja, että matkakumppanini mietti ääneen, tuleekohan vuokra-autoomme lommoja. Kaikki pienet ja suuret yrittävät hakeutua kaikkialle suojiin ja painautua kiinni toisiinsa pitääkseen vähän lämmintä. Päivisin on vain muutama hassu tunti valoisaa ja sinä aikana Sandran pitäisi ehtiä ruokkia, juottaa ja lääkitä kaikki.

Kuitenkin juuri, kun tuntuu epätoivoisimmalta ilma taas muuttuu kuin taikaiskusta ja aurinko tulee esiin. Se kuivattaa ylimpänä kukkuloilla sijaitsevan vanhusten osaston asfaltin ja muutama mummo -ja pappakoira rynnistää piehtaroimaan auringon lämmittämälle asfaltille. Toivo herää taas. Se auttaa uskomaan, että jos me vain yritämme kovasti, niin me pystymme tekemään yhdessä pieniä ihmeitä Zarkovican koirien hyväksi.

Ponnistelumme Sandraa ja koiria auttaaksemme on huomattu positiivisesti Kroatian puolella lehdissäkin ja meidän kylmän pohjoisen Suomemme ihmisten lämminsydämisyys on herättänyt siellä huomiota. <3

Me haluamme kutsua teidät kaikki mukaan tekemään kanssamme niitä ihmeitä vuonna 2018 <3