Zorro on n. 8-vuotias arvokas, suurehko koiraherra. Se on hyvin innoissaan saadessaan kenet hyvänsä ihmisen luokseen ja palkitsee tämän pyörimällä ympärillä, tarjoamalla tassua ja välillä jopa suukottamalla. Zorro on luonteeltaan hössö. Se tarkkailee aktiivisesti tarhan päivittäisiä touhuja, mutta ei ole mikään riehuja ja räykkääjätyyppi. Zorro on erityisen ilahtunut päästessään lenkille ja sen häkkiin mennessään onkin varauduttava siihen, että herra pyrkii mukaan. Zorrosta löytyy myös rauhallinen puoli. Näen sen sieluni silmin nautiskelemassa pehmeästä pedistä ja hellästä huolenpidosta rakastavassa kodissa. Zorron varvas on aiemmin murtunut ja sitä on hoidettu varjupaikassa ja paikallisella eläinklinikalla. Ulkona märässä ja kylmässä varvas ei kuitenkaan ota parantuakseen. Zorro on odottanut omaa ihmistä tarhalla jo aivan liian pitkään. Näistä vastoinkäymisistä huolimatta herra ei ole kadottanut elämäniloaan ja uskoaan parempaan huomiseen. Tuntuu että sen enemmän se osaisi arvostaa omaa ihmistään päästessään viimein turvaan. Zorro ei tunnu omaavan tarhalla vahtiviettiä, mutta se on koira jonka kanssa ei tarvitse pelätä yksinäisiä lenkkipolkuja pimeinäkään iltoina. Zorron säkäkorkeus on n. 60cm ja se on rakenteeltaan jykevähkö ja ihanan karhumainen.
13.5.2005 Perjantai (Zorrolla kuusi Suomessa vietettyä yötä takana)
Zorro on kotiutunut hyvin Suomeen ja kaksiooni Kirkkonummelle. Aamut alkavat
sillä, että Zorro tulee joskus 7-8 välillä herättelemään pusuttelemalla ja
kinuamalla rapsutuksia. Aamulenkin jälkeen herra saa aamuruoat (kuivaraksut
maistuvat hyvin), jonka jälkeen olemme menneet parvekkeelle harjailemaan.
Zorrolla on melkoisen paksu alusvilla Varjupaikissa vietetyn puolivuotisen
jälkeen, joten karvaa lähtee kiitettävästi. Zorro rrrakastaa turkin
harjaamista,
voisi varmaan koko päivän makoilla eri asennoissa hoidettavana. Päivisin
olemme
lenkkeilyn lisäksi hieman treenanneet yksin olemista niin, että olen jättänyt
Zorron hetkeksi yksin kotiin postilaatikolla käynnin tai kauppareissun ajaksi.
Ekalla kerralla kuului pientä vikinää, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista.
Sängyn päiväpeitosta näkee, missä herra on aikansa viettänyt poissa
ollessani :)
Olemme myös harjoitelleet hetkeksi yksin jäämistä kaupan, kirjaston ja kioskin
eteen, se sujuu päivä päivältä paremmin.
Zorro oli toissa päivänä ekaa kertaa vapaana. Olimme päivällä ex-varjujen
Pinjan
(ent. Pimu) ja Donnan sekä heidän omistajansa kanssa koirapuistossa, jonka
jälkeen lähdimme metsä-peltolenkille. Zorro sai puhelinnumerolla varustetun
pannan kaulaansa, joten uskalsin päästää sen vapaaksi. Zorro viipotti pitkin
metsäpolkuja tyttökavereidensa kanssa eikä kadonnut näköpiiristä (tuli välillä
rapsutettavaksi kun "halipula" iski). Kun koitti kotiinlähdön aika, antoi
Zorro
hienosti kiinni. Koska kaikki meni päivällä niin hyvin, päätin uusia saman
illalla. Kiertelimme peltoja, metsiä ja niittyjä ja Zorro tuntui todella
nauttivan vapaudestaan. Loppureissusta kauhuskenaarioni toteutui: herra
tarkkavainuinen metsästäjä, joka 80% lenkistä kulkee kuono maata viistäen,
haistoi jäniksen ja lähti pinkomaan sen perään. Ei auttanut kutsuminen eikä
mikään, oli vain käveltävä siihen suuntaan mihin Zorro meni. No, melko pian
alkoi onneksi kauempana ruohomättäiden välissä heilua tuttu haisunäädän
näköinen
häntä...herra jolkotti laiskasti suuntaani ja kun sai minut kunnolla näkyviin,
jäi makaamaan pellon reunaan. Oli aivan puhki jänisjahdista :) Tämä jänisten
jahtaaminen on tuon keskiviikon jälkeen toistunut kaksi kertaa ja olenkin
tullut
siihen tulokseen, että taidan pitää Zorroa vapaana vain metsissä, joissa ei
jänöjä kovin usein näy, tai saaressa, jossa ei ole autoja. Iltalenkin jälkeen
Zorro saa iltaruoat, jonka jälkeen herra yleensä nukahtaa ja nyt tuo tuossa
vieressä tasaisesti kuorsaa.
Zorron suhtautuminen veteen on hieman kaksijakoista. Jos vesi on ulkona
kuralätäkössä tai ojassa, on se kivaa vettä, mutta jos se tulee kotona
suihkusta, on se ikävää vettä. Zorro on kuitenkin niin kiltti, että antaa
pestä
jalat mukisematta mutaisen lenkin jälkeen (ja sunnuntaina, saapumispäivän
jälkeisenä päivänä, suoritettu shampoo-pesu meni myös kiltisti "kärsien").
Yllättävää kyllä, Zorro on täysin sisäsiisti. Varjupaikissa se merkkaili joka
paikkaan (ja tekee sitä edelleen lenkeillä melko tiuhaan), mutta uuteen kotiin
tultuaan merkkasi vain yhden pahvisen muuttolaatikon, eikä muuta. Hyvä niin :)
Zorron ikävin kokemus Suomeen saavuttua on todennäköisesti ollut
eläinlääkärillä
käynti. Zorro ei selvästikään ole tottunut tarkkaan tutkimiseen, joten kävi
vähän rauhattomaksi eläinlääkärin vastaanotolla. Kynsien leikkaaminen oli
Zorron
mielestä aivan kamalaa puuhaa, silloin oli kahden pidettävä kiinni ja lisäksi
laitettava kuonokoppa. Muuten käynnistä selvittiin ihan hyvin. Iäksi
eläinlääkäri veikkasi 7-8 vuotta ja totesi, että Zorrolle saattaa tulla
myöhemmin ongelmia heikon takapään vuoksi, mutta se ei ollut uutinen.
Monipuolinen liikunta, ei kuitenkaan pyörälenkit ja estehyppely, vahvistaa
takajalkojen lihaksia ja olemmekin olleet melko paljon ulkona, jotta Zorron
kunto kohoaisi. Oikean etujalan varpaalle, jossa on jonkinlainen pieni
jännevamma, ei enää tässä vaiheessa voi eläinlääkärin mukaan tehdä muuta kuin
leikata kynttä lyhemmäksi, ettei se tartu kiinni joka paikkaan. Zorro ei
arista
etutassua lenkillä, vaan ainoastaan silloin, jos varvasta tutkii tarkemmin.
Zorro ei ole myöskään kovin tottunut automatkusteluun, sillä aluksi autoon
meneminen oli pitkällisen maanittelun tulosta. Nyt Zorro kuitenkin hyppää
farmarin takatilaan ihan iloisesti, jos "oma ihminen" istuu autossa. Kunhan
Zorron karva hieman ohentuu ja tasapainon hallinta paranee, alkaa Zorrokin
varmaan paremmin viihtyä autossa.
Ekat päivät Zorro oli aika sekaisin olosuhdemuutoksesta, mutta alkaa pikku
hiljaa tajuta mistä on kyse. Kotia Zorro on alkanut hieman vartioida niin,
että
jos etu- tai takapihalta kuuluu epäilyttäviä ääniä, saattaa Zorro murahtaa tai
haukahtaa muutaman kerran. Ovikelloa Zorro ei kuitenkaan onneksi hauku.
Lenkillä
Zorro ei pidä toisia ihmisiä ja pienempiä koiria juuri minään, ohittaa ne vain
arvokkaasti...paitsi tänään metsäpolulla. Jostain syystä Zorro alkoi äristä ja
haukkua vastaantulevaa, hieman oudon oloista poplaritakkimiestä. Ehkäpä Zorro
vaistosi, että taluttimen toisessa päässä oleva hieman pelästyi metsässä
kulkevaa, viuhahtajan näköistä henkilöä. Suojeluvaistoa siis myös löytyy.
Mitähän sitä tässä sanoisi? Yhtään "huonoa" piirrettä ei Zorrosta vielä ole
löytynyt, päin vastoin, onnistuu yllättämään uusilla hienoilla jutuilla joka
päivä (nyt täytyy koputtaa puuta). Noh, jänisten perään lähteminen nyt ei ole
niin kiva juttu, mutta ehkäpä Zorro jossain vaiheessa tajuaa, ettei
todennäköisesti ikinä tule sellaista kiinni saamaan (toiveajattelua...) :)
Minttu
