Z-PENNUT - LENNU (ent. Zero)

Emo ja pennut löydettiin kadulta pentujen ollessa vielä niin pieniä, etteivät niiden silmät olleet edes auenneet. Ne pääsivät Viron puolella kotihoitoon, jossa emon turkki jouduttiin kokonaan ajelemaan, koska se oli niin huopaantunut ja takkuinen ettei sitä olisi millään saanut selvitettyä. Pentujen ollessa n. 4 viikon ikäisiä emo löytyi eräänä aamuna kuolleena pentujen viereltä. Kuolinsyytä ei koskaan saatu selville. Oletettavasti emo oli vanha ja se jaksoi vielä sinnitellä ja suojella jälkikasvuaan, kunnes niiden oli aika pärjätä omillaan ja emon voimat ehtyivät kokonaan ja se nukkui pois.

Pennut ovat kaikki uroksia ja kokonsa puolesta jäävät aikuisinakin pieniksi. Kaikki pennut ovat olleet koko ajan terveitä, pirteitä ja leikkisiä pieniä riiviöitä. Pentujen luovutus on alkaen 16.4.05 jolloin ne ovat n. 10 viikon ikäisiä.

Kuulumisia uudesta kodista 2.3.2007

2005 keväällä hain Tallinnasta Z-pennun, "Zeron". Ei voinut kuvitella miten pieni on pieni, ennenkuin sen näki. Hentoinen luukasa on kasvanut ja vaalentunut keskikokoiseksi Koiraksi. Se on lähes tunnistamaton adobtiopapereissa kuvattuun otukseen. Kutsunkin sitä jättiläiskääpiöksi.

Karvaa on paljon ja kaikki pysyy koirassa kiinni. Kesällä tytär (12v) säikähti kun koira oli helteen kourissa todella läkähtyä. Leikkasin fiskarsseilla ensiapua ja trimmaaja ajeli turkin lyhyeksi ja nyt puolipitkäksi. Se pitää uimisesta, muttei pesemisestä. Onneksi karvan saa lyhyemmäksi.

Lennart eli Lennu on avoin, iloinen, elämästään nauttiva ilonjakaja. Se pitää erityisesti metsässä kulkemisesta niin kuin minä, hyvästä seurasta ja ruuasta niin kuin koko perhe. Vaikka se saisi millaisia herkkuja, kunnon ruoka maistuu aina. Vanha koiramme saattoi paastota kinkun makuun päästyään. Ainoa pikkupahe sillä on varastelu (ehkä katukoirasuvun perimästä ;) Sekin on ihan ajanvietettä vaan.

Pieni jäänne pelkuripennusta on. Hälyytysajoneuvot saivat sen vielä vuosi sittenkin tolaltaan. Olen kuvitellut mitä sen elämän alkuvaiheissa on mahtanut tapahtua. Ehkäpä hätäännystä... hälyytysääniä... ja talvi Tallinnan kadulla ennen kuin silmät olivat edes auenneet... Nykyäänkin se seisahtuu katsomaan ampulanssit ja muut, ja sitä on hyvä jututtaa, mutta ei panikoi.

Pentuajan mentyä Lennulle ei tuntunut riittävän enää seurakoiran rooli. Se vaati ja sai harrastuksekseen agilityn. Kehitys ja oppivauhti oli huima. Paljon nopeampi kuin minulla. Kaikki oli hyvin kunnes se löysi uroksen itsestään. Pian se unohti harkoissa nimensäkin eikä pysynyt edes radalla, jos narttuja oli lähipiirissä.

Koiraparka tuskittelee kotonakin juosujen poltteessa. Minulla kävi mielessä, että "nips ja naps". Eläinlääkärikin vakuutteli, että ellei koiraa käytetä jalostukseen luonto vain stressaa sitä. Mutta ei meidän perheen miehet anna ottaa kaveriltaan miehuutta! Onneksi se tulee toimeen muidenkin urosten kanssa.

Kaiken kaikkiaan Lennu on mahtava pakkaus, jota sukulaisetkin toivovat kylään. Tekisi mieli ottaa toinen koira. Poikani (17v) toistelee tosin, ettei tällaisia koiria ole muita. Olisi hauska nähdä, mitä muista pennuista

Lennu enkeli

Muutama vuosi sitten Pelastetaankoirat saitilla rakastuin z-pentupoikaan
"Zeroon" (sittemmin Lennu), joka onnekseni muutti meille.

Se oli tullessaan kuin linnunluuranko, jonka päälle oli vedetty marsun nahka.
Todella pieni ja laiha - sikäläisestä kotihoidosta huolimatta.

Se kasvoi suureksi ja vahvaksi - kiinni perheeseemme. Sen valoisa, huumorintajuinen olemus pehmitti
monet koiria vieroksuvatkin. Se oli kerta kaikkiaan rakastettava. Ja kyllä sitä rakastimmekin.

Kesällä Lennu alkoi oksennella. On monella tapaa ikävää, ettei
Vetset-lääkäriaseman diagnoosi "stressaantunut narttujen juoksuista" pitänyt.

Kaksi viikkoa myöhemmin pieneläinklinikalla oli surullisempaa kerrottavaa. Mitään ei ollut tehtävissä;
akressiivinen syöpä, alimentaarinen lymfooma, oli levinnyt haimaan,
imusolmukkeisiin, suoleen. Koira oli vasta kolme ja puoli vuotias. Sokki oli totaalinen.

Tämä tapahtui heinäkuussa.
Lennu kuoli 14.7.2008, silti tätä kirjoittaessa kurkkua puristaa.

Kiitokset ja menestystä yhdistykselle,
Minna T

Takaisin