ZULIK
04.12.04
Zulik on ihana, ainakin omalla kopillaan rauhallinen poika, joka on erittäin
läheisyydenkipeä ja kaipaa selkeästi ihmiskontakteja ja rakkautta, jota se
antaa myös takaisin ihmiselle, joka viettää Zulikin kanssa edes hetken. Zulik
vaikuttaa kaikin puolin kivalta koiralta, josta saisi hyvän ystävän niin
kotikoirana kuin harrastuksiinkin. Zulik luultavasti nauttisi eniten
rauhallisessa kodissa, jossa se saisi paljon huomiota ja hellyyttä osakseen.
En tänäkään päivänä tiedä, miksi Zulik tuli meille. Zulik oli tarhalla hyvin
huomaamaton, melkein mitäänsanomaton, ei missään tapauksessa minunlaiseni
koira. Aloin kuitenkin ihmetellä, miksi poika on joka tarhareissulla aina vaan
kopissaan kiinni ja selvisi ettei siitä ollut tullut yhtään kyselyä. Zulikia
ei kukaan halunnut! Niinpä poika matkusti meille Leidin ja Elmarin kaveriksi
22.01.05.
No, se kaveruus oli sitä, että Elmar Zulikin hölmöilyyn hermostuttuaan puri
ensimmäisenä iltana reiän pojan selkään. Siinä Zulik sitten istui niska
köyryssä pelokkaana ulko-ovella uskaltamatta liikahtaakaan. Kuukauden verran
Zulik vietti aikansa eristyksissä muista portin takana, aina kun olin poissa
kotoa. Muut ajat harjoiteltiin yhteiseloa poikien kesken: istuttiin vierekkäin
ja syötiin vuorotellen nameja, pojat lenkkeilivät ja kyläilivät yhdessä,
kunnes koitti päivä, jona koko lauma jäi samoihin tiloihin lähtiessäni töihin.
Zulik oli ja on äärimmäisen kiltti ja mukautuvainen poika, mutta käsittelyyn
se ei ollut tottunut. Kaikki piti opetella alusta lähtien, korvien
puhdistamisesta tassujen kosketteluun ja kynsien leikkuuseen- nykyään pestään
jo hampaatkin omalla harjalla:)) Arka ja pelokas Zulik ei ole, mutta hyvin
varovainen, kuin se koko ajan pelkäisi tekevänsä jotain väärin. Tupakkaa Zulik
pelkää aivan selvästi, nopeasti päälle laskeutuvaa kättä ja eilen ohi
kulkenutta miestä- pitkä, teräksenharmaat hiukset ja nahkapusakka. Mitähän
menneisyyden haamuja pojallakin on..
Ongelmia on meillä ollut- ja on vieläkin- vieraiden koirien tapaamisessa ja
ohituksissa. Muiden koirien luo ei Zulikia voi päästää, sillä se käyttäytyy
kuin keski-ikäinen pentu. Ja sitähän eivät toiset koirat aikuiselta sulata.
Viimeisen purematapauksen jälkeen Zulikistakin on tullut vähän arvaamaton
muiden suhteen, joten pojan on tyytyminen Leidiin ja Elmariin. Leidin kanssa
kyllä välillä riehaannutaankin, kun molemmat ovat saman ikäisiä (5-6-
vuotiaita). Elmaria Zulik kunnioittaa suuresti. Pyynnöistäni huolimatta Zulik
ei koskaan suostu kulkemaan ennen Elmaria ovista tai portaissa. Elmarin saatua
hellyyskohtauksen ja nuoltua Zulikin kuonon, poika parka oli silmät lautasina.
Luuli kai, että nyt se syö minut.
Niin, en tiedä, mikä sai minut kiinnittämään Zulikiin huomiota, mutta olen
onnellinen, että niin kävi. Zulik ei ole ollut helppo koira,vaikka onkin
äärettömän kiltti, töitä tullaan tekemään vielä paljon. Zulikia voi kuvailla
sanoilla "hyväntahtoinen hölmö". Zulik on koira, jota rakastaa sitä enemmän,
mitä paremmin sen tuntee. Se on koira, josta haluaa huolehtia ja jota haluaa
suojella pahalta maailmalta. Zulik on koira, joka antaa koko sydämensä ja
kaiken rakkautensa ihmiselle, joka on sille hyvä. Olen ikuisesti kiitollinen,
että kohtalo johdatti meidät yhteen.
Kirsi
Zulik on n. 5-vuotias todella hellyydenkipeä ja erittäin ystävällinen uros. Zulik toivottaa luokseen hillityn iloisesti, se heiluttaa häntäänsä ja tuntuu hymyilevän onnellisena. Tämä koiruli kiipeää mielellään syliisi ja kun Zulik huomaa, että olet lähdössä sen luota pois, se kietoo tassunsa kätesi ympärille, pyytäen jäämään vielä hetkeksi. Zulik vetää jonkin verran lenkillä, mutta on hallittavissa.Säkä n. 55cm.
Kuulumisia kodista 14.10.05:
Takaisin