¨

Neetah

Lisätty:syys 16, 2016

n. 1-vuotias
Narttu
Suomessa
Nämä kolme mustaa sisarta hylättiin Giurgiussa pellolle, kauas asutuksesta ja jätettiin kylmästi varmaan kuolemaan. Kohtalolla oli kuitenkin toisenlaiset suunnitelmat – se johdatti pentujen luokse Magdan ja Florinin. Ohi ajavien pelastajien silmiin tarttui pieni musta nyytti keskellä kellertävää peltoa. Auto pysäytettiin ja yhden nyytin sijasta löytyikin kolme saman näköistä pentua. On varmasti sanomattakin selvää, että nämä nyytit kannettiin turvallisessa sylissä autoon ja tuotiin MAP:iin, jossa tytöistä huolehdittiin ja ne saivat varttua vailla vaaraa.

Tytöt ovat nyt vähän alle vuoden ikäisiä, sirorakenteisia ja noin 50 senttisiä säkäkorkeudeltaan. Kaikki kolme siskosta ovat uteliaita, leikkisiä, energisiä ja hyväntuulisia, upeita mustia kaunottaria. Tytöistä silti huomaa, että varhaisimpina pentuaikana he eivät ole saaneet olla ihmisen kanssa.

Tämä näyttäytyy siten, että tytöt eivät ensimmäisenä tunge vieraan syliin, haistelevat kyllä ja tulevat luokse, mutta hieman säikkyen. Uteliaisuus ja seurallisuus kuitenkin voittaa arkuuden ja kun heidät vaan nostaa syliin, kaikki nauttivat olostaan. Sylissä tytöiltä unohtuu säikähtelyt tyystin, he lötköttävät rentoina silmät kiinni tai katselevat iloisina muiden juoksua ulkoaitauksessa ilman minkäänlaista aikomusta lähteä sylistä pois kavereiden luokse.

Tytöiltä löytyy myös itsenäisyyttä ja he menevät pitkin poikin ulkoiluaitausta – välillä tiiviisti yhtenä laumana, välillä yksikseen. Juokseminen ja leikit ovat näiden tyttöjen lempipuuhaa, ainakin silloin, kun tarjolla ei ole lämpöistä tuttua syliä. Tytöt eivät räyhää aidan takaa tarhan muille koirille, vaikka siellä olisi vastassa provosoiva ja äänekäskin joukko, näitä tyttöjä ei räyhääminen tunnu kiinnostavan.

Nimah tuntuisi olevan siskoksista itsenäisin ja kulkevan eniten omia polkujaan. Syliin nostaminen jännitti aluksi, minkä huomasi vain jännittyneestä sirosta vartalosta ja tiheästä hengityksestä. Ei ollut puhettakaan, että Nimah olisi laittanut vastaan, saatikka halunnut satuttaa minua. Syli olikin ihan kiva paikka ja hellyystuokion jälkeen Nimah lähti reippaasti jatkamaan touhujaan, jotka olin keskeyttänyt. Nimah sopisi kolmikosta todennäköisesti parhaiten ainoaksi koiraksi.

Neleh oli tytöistä rauhallisin. Nostaessani Nelehin syliini, sydämeni pomppi ylikierroksilla kaikesta Romanian pahuudesta. Neleh painautui minuun kiinni, hengitteli rauhallisesti ja hetken päästä huomasin, että hengitykseni ja sydämeni tasaantui samaan tahtiin. Neleh jaksoi maltillisesti olla kuvausmallinamme kun asettelimme kukkaa sen korvan taakse ja sylistä Neleh piti ihan nostaa pois. Neleh on siskoksista eniten vinttikoiramaisin.

Neetah tuli syliini samalla tavoin kuin Nimah, hieman jännittäen, mutta rentoutui nopeasti. Neetah ei olisi lähtenyt sylistäni pois mistään hinnasta, se taipui mitä ihmeellisempiin asentoihin pysyäkseen sylissäni yrittäessäni hienovaraisesti nousta ja laskea Neetahin maahan. Jossain vaiheessa Neetah oli kuin makaava patsas käsivarsillani, liikkumatta ja hiiren hiljaa, että saisi jatkaa lähellä oloa edes vielä hetkisen.

Sylissä olon jälkeen kaikki kolme siskosta tervehtivät meitä tuttavallisemmin, hypähtivät vasten ja olivat iloisia jälleennäkemisestä. Tytöt ovat kilttejä ja hyväluontoisia, niiden todella toivoisi pääsevän omiin koteihin jo nyt kun he ovat vielä nuoria ja vastaanottavaisia. Pelkäämme vain pahoin, että tytöille käy kuten monille muillekin mustille koirille, ne jäävät jostain syystä valitsematta.

Nämä tytöt olisivat kyllä valitsemisen arvoisia ja potentiaalisia moneenkin eri tyyppiseen kotiin; tytöistä olisi varmasti harrastuskoiriksi ennen pitkään tai ihan vain kotikoiriksi, seuraksi lenkkipolulle, lapsiperheeseen, kerrostaloon, toisen koiran kaveriksi, ainoaksi koiraksi… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tytöt tuntuvat olevan sellaisia, että niistä voisi tulla ihan mitä vain, mihin suuntaan oma ihminen heitä vain ohjaakaan. Ja ohjausta tytöt toki tarvitsevatkin vielä.

Neetah sai oman kodin marraskuussa 2016.