Neleh

Lisätty:syys 16, 2016
n. 1-vuotias
Narttu
Suomessa

Kesäterveisiä Nelehin perheeltä 22.7.2017

Täällä menee oikein hyvin. Nelestä ei millään keksi mitään negatiivista sanottavaa. Se on kiltti, rauhallinen, hellyydenkipeä ja välillä hassutteleva. Ei vedä remmissä ja jos joskus pääsee karkuun, sen saa helposti kiinni. Erittäin perso ruualle, mikä tekee uusien asioiden opettamisen helpoksi. Nele on ollut täällä nyt kohta 5 kuukautta ja on sopeutunut hyvin. Se on selvästi rohkaistunut ja menee reippaasti tervehtimään uusia koiria ja ihmisiä. Koska Nelessä ei ole aggressiivisuuden hiventäkään, se saa usein aratkin koirat kanssaan leikkimään. Tuossa alla tänään otettu kuva, jossa Nele ja Peppe miettivät mihin suuntaan juostaan seuraavaksi. Peppe on täällä pomo, mutta Nele nokkeluudellaan ei jää asioissa toiseksi ja myös välillä tahallaan ärsyttää Peppeä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen, että saimme Nelen tänne meille.

Tarhakertomus 09/2016

Nämä kolme mustaa sisarta hylättiin Giurgiussa pellolle, kauas asutuksesta ja jätettiin kylmästi varmaan kuolemaan. Kohtalolla oli kuitenkin toisenlaiset suunnitelmat – se johdatti pentujen luokse Magdan ja Florinin. Ohi ajavien pelastajien silmiin tarttui pieni musta nyytti keskellä kellertävää peltoa. Auto pysäytettiin ja yhden nyytin sijasta löytyikin kolme saman näköistä pentua. On varmasti sanomattakin selvää, että nämä nyytit kannettiin turvallisessa sylissä autoon ja tuotiin MAP:iin, jossa tytöistä huolehdittiin ja ne saivat varttua vailla vaaraa.

Tytöt ovat nyt vähän alle vuoden ikäisiä, sirorakenteisia ja noin 50 senttisiä säkäkorkeudeltaan. Kaikki kolme siskosta ovat uteliaita, leikkisiä, energisiä ja hyväntuulisia, upeita mustia kaunottaria. Tytöistä silti huomaa, että varhaisimpina pentuaikana he eivät ole saaneet olla ihmisen kanssa.

Tämä näyttäytyy siten, että tytöt eivät ensimmäisenä tunge vieraan syliin, haistelevat kyllä ja tulevat luokse, mutta hieman säikkyen. Uteliaisuus ja seurallisuus kuitenkin voittaa arkuuden ja kun heidät vaan nostaa syliin, kaikki nauttivat olostaan. Sylissä tytöiltä unohtuu säikähtelyt tyystin, he lötköttävät rentoina silmät kiinni tai katselevat iloisina muiden juoksua ulkoaitauksessa ilman minkäänlaista aikomusta lähteä sylistä pois kavereiden luokse.

Tytöiltä löytyy myös itsenäisyyttä ja he menevät pitkin poikin ulkoiluaitausta – välillä tiiviisti yhtenä laumana, välillä yksikseen. Juokseminen ja leikit ovat näiden tyttöjen lempipuuhaa, ainakin silloin, kun tarjolla ei ole lämpöistä tuttua syliä. Tytöt eivät räyhää aidan takaa tarhan muille koirille, vaikka siellä olisi vastassa provosoiva ja äänekäskin joukko, näitä tyttöjä ei räyhääminen tunnu kiinnostavan.

Nimah tuntuisi olevan siskoksista itsenäisin ja kulkevan eniten omia polkujaan. Syliin nostaminen jännitti aluksi, minkä huomasi vain jännittyneestä sirosta vartalosta ja tiheästä hengityksestä. Ei ollut puhettakaan, että Nimah olisi laittanut vastaan, saatikka halunnut satuttaa minua. Syli olikin ihan kiva paikka ja hellyystuokion jälkeen Nimah lähti reippaasti jatkamaan touhujaan, jotka olin keskeyttänyt. Nimah sopisi kolmikosta todennäköisesti parhaiten ainoaksi koiraksi.

Neleh oli tytöistä rauhallisin. Nostaessani Nelehin syliini, sydämeni pomppi ylikierroksilla kaikesta Romanian pahuudesta. Neleh painautui minuun kiinni, hengitteli rauhallisesti ja hetken päästä huomasin, että hengitykseni ja sydämeni tasaantui samaan tahtiin. Neleh jaksoi maltillisesti olla kuvausmallinamme kun asettelimme kukkaa sen korvan taakse ja sylistä Neleh piti ihan nostaa pois. Neleh on siskoksista eniten vinttikoiramaisin.

Neetah tuli syliini samalla tavoin kuin Nimah, hieman jännittäen, mutta rentoutui nopeasti. Neetah ei olisi lähtenyt sylistäni pois mistään hinnasta, se taipui mitä ihmeellisempiin asentoihin pysyäkseen sylissäni yrittäessäni hienovaraisesti nousta ja laskea Neetahin maahan. Jossain vaiheessa Neetah oli kuin makaava patsas käsivarsillani, liikkumatta ja hiiren hiljaa, että saisi jatkaa lähellä oloa edes vielä hetkisen.

Sylissä olon jälkeen kaikki kolme siskosta tervehtivät meitä tuttavallisemmin, hypähtivät vasten ja olivat iloisia jälleennäkemisestä. Tytöt ovat kilttejä ja hyväluontoisia, niiden todella toivoisi pääsevän omiin koteihin jo nyt kun he ovat vielä nuoria ja vastaanottavaisia. Pelkäämme vain pahoin, että tytöille käy kuten monille muillekin mustille koirille, ne jäävät jostain syystä valitsematta.

Nämä tytöt olisivat kyllä valitsemisen arvoisia ja potentiaalisia moneenkin eri tyyppiseen kotiin; tytöistä olisi varmasti harrastuskoiriksi ennen pitkään tai ihan vain kotikoiriksi, seuraksi lenkkipolulle, lapsiperheeseen, kerrostaloon, toisen koiran kaveriksi, ainoaksi koiraksi… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tytöt tuntuvat olevan sellaisia, että niistä voisi tulla ihan mitä vain, mihin suuntaan oma ihminen heitä vain ohjaakaan. Ja ohjausta tytöt toki tarvitsevatkin vielä.

Neleh saapui kotihoitoon Suomeen 9.12.2016.

Nelehin kuulumisia kotihoidosta 12.12.2016

Neleh on ollut nyt Suomessa kotihoidossa kolme päivää.

Vaikka Neleh onkin “koiran kokoinen” painaen tällä hetkellä 22 kiloa ja säkäkorkeuden ollessa n. 57 cm, on se silti vielä hyvin pentumainen ja vähän rasavilli eli saattaa pureskella tavaroita ja näykkiä. Touhuilee ja leikkii innolla ja simahtaa yhtäkkiä nukkumaan – rakastettava, iso, pieni vauva, jolla kotikoiraksi opiskelu on vielä aluillaan.

Neleh tuntuu kiintyvän voimakkaasti omaan ihmiseen ja tulevan perheen pitääkin paneutua mm. yksinolon opettamiseen, jotta tyttö osaisi jäädä luottavaisena odottelemaan kotiväen paluuta. Hoitotoimenpiteistä Neleh ei paljon stressaa, kynsienleikkuun aikanakin uni voitti. Haukahtelee vielä silloin tällöin uusille, oudoille äänille.

1.2.2017

Nelehille lisätty uusia kuvia.

Kuulumisia kotihoidosta 3.2.2017

Missä ihmeessä luuraa Nelehin koti? Neleh on täydellinen pakkaus, hyväluonteinen, nuori ja terve kaunotar. Toki se ei ole pieni koira, mutta ei jättiläinenkään, vaan siro kevytrakenteinen neiti, jolla nyt sattuu olemaan pitkät rotusääret ja näin ollen korkeutta. Kotihoitopaikassa Nelehillä on kaverina mm. pienempi 9-kiloinen koira. Ihan pienien tirriköiden kanssa leikkii tosi hienosti ymmärtäen, että on isompi.

On hänessä se kokeilevakin puoli joka saattaa haastaa, mutta leikeissä on aina ollut se varovaisempi osapuoli, eikä mikään päällepäsmäri. Matkapahoinvointia esiintyy pidemmillä matkoilla, mutta se voi mennä totuttelun myötä hyvinkin ohi.

Onhan niitä muutamia kyselyjä neidistä tullut, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään. Hoitoemo ihmettelee missä on se jono tätä aarretta kyselemässä.

Toiveena hoitoemolla olisi vain Nellelle, että jompi kumpi näistä toteutuisi: koirakaveri tai omakotitalo. Tyttö piippaa heti, jos kamut lähtee lenkille ilman häntä ja useamman koiran laumassa hoitopaikassaan kaikki on sujunut hyvin, vaikka koirat jäävät keskenään.

Jos tuleva koti olisi todella valmis panostamaan, niin koirakaveri tai omakotitalo ei ole mitenkään ehdoton. Toki saahan niitä koirakavereita muutoinkin, jos vaikka lähipiiristä löytyisi leikkikaveria. Läheisyyttä ja leikkimistä sekä lenkkeilyä tämä neiti kuitenkin tarvitsee ja vaatii, mutta nämähän ovat kaikkien koirien toivelistalla. Tälle aarteelle toivoisin rakastavan kodin, jossa häntä ei unohdeta nököttämään ulos kylmään. Sellainen tulevaisuus olisi häntä odottanut ellei Magda olisi sisaruksia huomannut pellolta noukkia turvaan.

Neleh sai kodin 13.3.2017 :)